Vetyenergian käyttö on ollut osa ihmiskunnan teknologiaa jo yli 200 vuoden ajan. Ensimmäiset tutkimukset ja sovellukset vedyn käytöstä energiamuotona ovat peräisin 1800-luvulta.
Ensimmäinen merkittävä käyttösovellus oli ilmalaivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Vaikka vetyenergiaa käytettiin tässä kontekstissa lähinnä ilmalaivojen nosteaineena sen keveyden vuoksi, se antoi ensimmäisen kuvan vedyn mahdollisuuksista energianlähteenä. Valitettavasti vetyä pidettiin vaarallisena sen räjähdysherkkyyden vuoksi, mikä johti sen käytön vähenemiseen tässä sovelluksessa, erityisesti Hindenburg-onnettomuuden jälkeen vuonna 1937.
Kylmän sodan aikana 1950- ja 1960-luvuilla vedyn käyttö kiihtyi, mutta tällä kertaa se liittyi lähinnä ydinaseisiin ja avaruusohjelmiin. Vetyä käytettiin rakettipolttoaineena, mikä osoitti sen potentiaalin voimakkaana energianlähteenä.
Todellinen kiinnostus vetyenergiaan energiamuotona kuitenkin lisääntyi vasta 1970-luvun öljykriisin jälkeen, kun tutkijat ja poliitikot alkoivat etsiä vaihtoehtoisia, kestävämpiä energialähteitä. Vety nähtiin lupaavana vaihtoehtona, koska se on runsaasti saatavilla ja sen polttamisesta ei synny hiilidioksidipäästöjä. Tämä johti useisiin tutkimushankkeisiin ja kokeiluihin vedyn käytöstä energianlähteenä.
Vaikka vetyenergia on edelleen kehittyvä teknologia, sen käyttö on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Se on nyt keskeinen osa monia suunnitelmia siirtyä kohti puhtaampia ja kestävämpiä energiaratkaisuja. Vetyenergiaa tutkitaan ja kehitetään erityisesti polttokennojen, energian varastoinnin ja kuljetuksen, sekä teollisuuden ja lämmityksen sovelluksissa.
4 kommenttia artikkeliin ”Vetyenergiamuotona – käytön historia”